Viimeisestä shampoopesusta on arviolta neljä päivää. Tukka on mahdottoman likaisen näköinen jo nyt. Normaali pesutahti on kuitenkin ollut vähintään kolmen päivän välein. Tuntuu kun päässä kävelisi ties mitä ötököitä, mutta taitaa olla vaan kuvitelmaa (toivottavasti).

Monet ihmiset ovat nyt kysyneet, että miksi aloin tämmöiseen, ja ovat myös skeptisiä lopputuloksesta. Yritän siksi, koska pystyn. Olisihan se nyt siistiä, jos ei tarvitsisi enää tuhlailla rahojaan kalliisiin shampoisiin. Olen myös kuullut niin paljon positiivisia kommentteja nopoosta ja nähnyt lukuisia kuvia, joissa hiusten laatu on parantunut huomattavasti, että pakkohan tätä on kokeilla! Kemikaalit muutenkaan eivät kuulosta järin terveellisiltä aineilta ja preferraisin kovasti jos voisin jättää muut kuin pakolliset pois.

En ole vielä päättänyt, jätänkö kasvojen pesun kokonaan pois. Muistan ammattikoulussa ollessani, kuinka kaverit kehuivat hyvää ihoani. Silloin en pessyt naamaani millään aineilla. Jossakin vaiheessa aloitin sillointällöisen meikkauksen ja eihän nuo tökömentit millään naamasta lähde ilman aineita. Siitä se oravanpyörä sitten lähtikin. Meikkaan kuitenkin niin harvoin että meikit ehtii mennä vanhaksi useaan otteeseen sinä aikana kun niitä kaapissani pidän. Tämän vuoksi aion kokeilla meikinpoistoa kookosöljyllä. Jännää.

Eilinen pähkinäöljykokeilu tuotti tulosta. Aluksi iho oli ällöttävän kiiltävä, mutta kun öljyn levitti kunnolla, kiiltävyys hävisi, eikä lopulta enää edes tahrannut mitään. Ajoi myös täysin tällä hetkellä käyttämäni rasvan tarkoitukset ja hyvänä bonuksena ei kuivattanut ihoa suihkun jälkeen. Normaali rasvani (Garnier intensive 7 days) jää iholle inhottavaksi mönjäksi suihkussa käydessä ja jos sen pesee pois, iho kiristää taas. Öljy jäi suihkun jälkeenkin. Yay! Tietenkään hirveästi pintaa syvemmältä sehän ei kosteuttanut, pitää kokeilla vielä muita keinoja. Ja pähkinäöljy ei haise millekään.

Kirjoitan nyt vähän kaikesta mitä tässä olen kokeillut, lukekaa tietty mitä vain lystäätte. Elämä on piiitkä tutkimusmatka.